Työ elämää

Nyt on enemmän töitä kuin koskaan, ja olen joutunut sanomaan yhdelle työtarjoukselle ei, se kirpaisi. Yrittäjänä tietysti haluan ottaa vastaan kaiken sen, mitä tarjotaan. Tämähän toimii työsuhteessa täysin päinvastoin. Ei todellakaan kirpaisisi kieltäytyä työtehtävästä tilanteessa, jossa kädet on jo täynnä töitä.

Koko blogihistoriani olen kirjoittanut siitä, miten yrittäjyys kääntää päälaelleen työsuhteessa totutun ajattelutavan. Mitä, jos suomessa olisi nykyistä huomattavasti enemmän yrittäjyyttä? Veikkaanpa että kansantalous kasvaisi vauhdilla, kun ihmiset rakastaisivat olla tehokkaita. Siihen on tietenkin yksi syy. Mitä enemmän teet, sitä enemmän tienaat.

Nyt on pitkäperjantai ja lopetin juuri työn teon. Ei haittaa yhtään, että meni puolet pyhästä kirjoittamalla. I love my job.

Kun mietin tulevaa, mietin työtä, en eläkettä, enkä terveyttä. Aikaisintaan jään eläkkeelle kahdeksan vuoden kuluttua, toivottavasti en vielä silloinkaan. Minulla on kaikenlaisia suunnitelmia uralla, ihan uutta on konkreettisestikin tulossa. Toivottavasti selviän haasteesta, josta ei tässä vaiheessa voi kertoa enempää.

Olen kuullut monesti negatiiviseen sävyyn juttuja siitä, kun 50+-ikäisiä potkitaan ulos työsuhteista ja heidät otetaan takaisin tekemään samoja hommia yrittäjänä. Säälittävää…no ei ole. Hehän voivat yrittäjänä tehdä enemmän hommia kuin aiemmin ja saada myös enemmän palkkaa kuin aiemmin. Tästä itsestään selvästä yhtälöstä puhutaan aivan liian vähän.

Haastattelin juuri ihmistä, joka teki 40 vuoden työsuhteisen työuran yrityksessä. Hän ei kertaakaan ollut pyytänyt palkankorotusta, vaan työnantaja huolehti siitä, että se maksetaan hänelle säännöllisin väliajoin. Oletteko kuullut vastaavasta? Minä en ole.

Työsuhteessa pitäisi olla tehokas hyötymättä siitä juuri lainkaan taloudellisesti. Miksi siis olla tehokas, kun palkka kumminkin juoksee.